11. 03. 2016, 16:27

Tšekkiläinen ihmettelee

Pieni pohdinta pienistä kulttuurieroista Suomen ja Tšekin välillä. 

Tšekki ja Suomi eivät eroa toisistaan niin huomattavasti, mutta silti on olemassa joitakin eroja. Toisia huomaa heti: Tšekissä on paljon ihmisiä, Suomessa väkiluku on pienempi. Tšekissä voi talvella lukea ilman lamppua, Suomessa tuskin. Tšekissä voi ostaa viiniä milloin tahansa jokaisesta kaupasta, Suomessa tämä on monille saavuttamaton unelma. Jotta ihminen tietäisi tällaisia tosiasioita, hänen ei tarvitse olla Suomi-hullu, koska ne ovat yleisesti tiedossa. Toisia eroja huomaa vasta, kun on Suomessa pidemmän aikaa. Ne eivät ole niin merkittäviä, että niistä olisi pakko kirjoittaa oppaisiin, mutta ne voivat olla ulkomaalaiselle yllättäviä ja mielenkiintoisia, jos hän niihin törmää. Ja juuri muutamia niistä haluaisin tässä tekstissä korostaa. Avuksemme voimme rakentaa mallitilanteen, jossa tšekkiläinen mies nimeltään esimerkiksi Vláďa menee pariksi viikoksi asumaan Ouluun. Vláďan suomalainen kaveri on luovuttanut hänelle täksi ajaksi oman asuntonsa ja Vláďa on juuri saapunut osoitteeseen.

Yksi ero asumisen tavoissa ja tyylissä pistää silmiin heti ovea avattaessa ja taitaa olla jopa vaarallinen – lukko. Vláďalla, jolla ei ole vielä kokemuksia tästä, on vaikeuksia heti alussa, kun hän yrittää kääntää avainta lukossa, painaa kahvaa ja avata oven sillä lailla kuin se Tšekissä tehdään. Se ei toimi ja iskee paniikki! Onneksi meidän mallitšekkiläisemme pelastuu, kun ohi menevä naapuri pysähtyy selittämään hänelle, että Suomessa avainta käännetään päinvastoin. Tšekkiläisten logiikka ei käsitä tätä. Eikö se, että kun haluaa avata oven ja kääntää avainta ovipieleen päin, ole vähän loogisia fysiikan lakeja vastaan? Mutta suomalaisten ovien salakavaluus ei pääty tähän. Vláďa on tottunut siihen, että kun lähdetään asunnosta, pitää panna ovi lukkoon – taas avaimella. Jos sitä ei lukitse avaimella, voi vapaasti palata takaisin. Vláďa-parka meni vain käytävälle hakemaan postia laatikosta ja oli jättänyt Abloy-avaimen eteiseen. Ovi salpautui ja toi Vláďalle ongelman. Mies kiroilee, soittaa isännöintiin, maksaa hirveän summan oven avauksesta ja epäilee omaa positiivista asennettaan Suomea kohtaan. Positiivinen asenne palaa takaisin illalla, kun Vláďa lepää saunan lauteella ja nauttii olutta. Toisena päivänä Vláďa yllättyy, kun menee suihkuun. Kotonaan hänellä on kylpyamme ja kun hän laskee vettä, se jää ammeeseen. Ei mitään vettä lattialla. Täällä vesi leviää pikkuhiljaa melkein koko kylpyhuoneeseen. No, siinä on ainakin se etu, että tapetaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla – ihminen on puhdas ja samalla on siivottu lattia. Millaisiin odottamattomiin tilanteisiin voisi Vláďa vielä joutua? Ehkä hän vahingossa polttaa ruokaa pannulla ja palohälytin alkaa piipata, mutta ei ole mahdollista avata ikkunaa ja tuulettaa huonetta nopeasti ja kunnolla, sillä ikkunasta puuttuu kahvat. Onneksi Vláďalla on tänään hyvä tuuri ja näin ei tule tapahtumaan.

On sunnuntaiaamupäivä. Vláďan tekee mieli syödä lihaa, mutta jääkaappi tarjoaa vain voita, kananmunia ja punajuurisalaattia. Hän päättää käydä ostoksilla lupaavalta vaikuttavassa Prismassa ja lähtee bussipysäkille – tällä kertaa Abloy-avain turvallisesti taskussa. Bussi tulee ajoissa, mutta… mitä ihmettä, se menee vain ohi pysähtymättä! Kukaan ei ole kertonut Vláďalle, että Suomessa bussit eivät pysähdy automaattisesti, vaan aina pitää heilauttaa kättä. Täytyy vain odottaa seuraavaa ja matkia muita odottajia. Apinointi tuntuu olevan hyvä keino pärjätä ulkomailla.

Kello lyö yksitoista ja tšekkiläisemme lähestyy Prismaa. Ruoan ostaminen ei ole ilmeisesti niin helppoa kuin Vláďa luuli. Pysäköintialue on tyhjä ja kauppa on suljettu. Vláďan pitää taas odottaa, koska tavaroiden maailma avaa porttinsa vasta tunnin päästä. Ulkona on melko kylmä, joten hän pistäytyy kahvilassa. Sielläkin tapahtuu Vláďan mielestä outoja asioita – kun hän tilaa kahvin, hän saa käteensä vain tyhjän mukin. Itsepalvelu, tietysti. Kestää hetken ennen kuin hän löytää kannun, josta itselle kaadetaan maksettua kahvia, mutta sitten hän pitää kuuman juoman mausta ja rauhallisesta tunnelmasta todella paljon.

Aamupäivä on vaihtunut iltapäivään ja vihdoin mies pääsee Prismaan. Se on mielettömän suuri, mutta Vláďa onnistuu löytämään halutun osaston aika pian ja rupeaa innokkaasti etsimään itselleen herkullista lihapalaa. Hän haluaisi maustamatonta sianlihaa, joka olisi myös hyväksyttävän hintaista. Kohta tämä tuntuu kovalta tavoitteelta. Kaikkialla näkyy makkaroita ja nakkeja. Grillimakkaroita, lenkkimakkaroita, uunimakkaroita. Moni niistä muistuttaa enemmän leipää kuin lihaa ja silti kaikki ihmiset panevat niitä ostoskoriin tyytyväisesti hymyillen. Nyt Vláďa löysi oikeaa lihaa, mutta taas mikään ei vastaa hänen toivomuksiaan. Kaikki on marinoitua ja se, mikä ei ole marinoitua, on vaihteeksi liian kallista. Vláďa haluaa maustaa ruokansa itse, mutta se tuntuu olevan täällä epätavallista. Vláďa on pettynyt ja ottaa broilerinkoipia, koska se on ainoa mahdollinen vaihtoehto, joka ei ole kauhean kallis eikä marinoitu. Lohdutus hänelle on se, että kun hän on jo syönyt, hänen ei tarvitse tiskaamisen jälkeen kuivata tiskejä, koska suomalaiseen keittiöön kuuluu älykäs hylly, johon voi laittaa märät lautaset.

Vaikka globalisaatio leviää maailmassamme nopeasti, ihmiset matkustavat paljon, osaavat keskustella keskenään yhteisellä kielellä ja myyvät omia keksintöjään maapallon toiselle puolelle, sanonta Eri maa, eri tavat on joskus yhä osuva ja erot, jotka ovat ensi silmäyksellä vain pieniä yksityiskohtia, voivat toistuvuudella saada uuden merkityksen. Varsinkin ulkomaalaiselle, joka päättää elää uudessa ympäristössä.

pic_5_481141_k461894_1200

teksti: Zuzana Vorlíková, kuvan lähde: http://www.ts.fi/